Roadtrip Pohjois-Thaimaassa

0
1170

Pohjois-Thaimaa on monipuolinen reissaajan aarreaitta. Tarjoileehan se kattauksen hulppeita vuoristomaisemia, luontoelämyksiä, ihmisten ystävällisyyttä, poikkeuksellisia temppeleitä, kiehtovaa kulttuuria ja mielenkiintoista historiaa. Mainio tapa lähteä löytöretkelle pohjoiseen on vuokrata moottoripyörä tai auto ja viilettää sinne minne nokka (tai navigaattori) näyttää. Tässä kokemuksia eräältä roadtripiltä Pohjois-Thaimaasta ja vinkkejä vastaavaa suunnitteleville.

Paissa tavattujen reissutoverien (herrat Kanada ja USA sekä neiti Englanti) kanssa kehkeytyi ajatus vuokrata auto Chiang Maista ja lähteä viiden päivän roadtripille pohjoiseen ja koilliseen. Suunnitelmissa oli käydä Chiang Daossa, Chiang Raissa, Kultaisessa kolmiossa (Golden Triangle), Burman rajalla Mae Saissa ja pysähdellä/eksyillä fiilispohjalta matkan varrella. Roadtrippimme ajoittui huhtikuun 2014 alkupuolelle ja tällainen siitä tuli.

Roadtripin porukka koolla Kultaisessa kolmiossa.

Päivä 1. Chiang Mai – Chiang Dao

Chiang Maissa kävimme lähtöä edeltävänä päivänä buukkaamassa auton vuokraamolta. Päädyimme jättämään osan tavaroista guesthouselle paluutamme odottamaan. Lähtömme viivästyi hieman  odotellessamme yhtä seurueemme jäsentä vielä Paista saapuvaksi. Aikaa kuluteltiin Maya Shopping Mallissa hengaillen.

Iltapäivästä pääsimme liikkeelle. Chiang Main kaupunkialueelta ulospäästyä alkoi rento parin tunnin cruisailu kohti Chiang Daoa, jonne matkaa oli noin 70 kilometriä. Popit kaakossa, talla pohjassa, fiilikset tapissa: asiat kohdillaan!

Luksuskämppä Chiang Daosta

thaimaa hassu
Suoraan porealtaasta kylpytakit päällä kauppaan.

Auringonlaskun aikaan saavuimme Chiang Daon pikkukaupunkiin ja pysähdyimme ensin kylänraitin varrelle syömään. Sitten lähdimme tsekkailemaan guesthouse-tarjontaa. Illan pimeydessä päädyimme jotakin satunnaista hiekkatietä ajeltuamme Teak Resort -nimisen lupaavannäköisen mestan pihaan. Lähdimme tekemään tiedusteluja ja meillehän esiteltiin vallan huikeita pirttejä. Valitettavasti ne olivat yli ja ohi ohkoisen budjettimme.

Vaan kuinka ollakaan pienen neuvonpidon jälkeen olimme yhtäkkiä vuokranneet parhaimmillaan yli 10 000 bahtia maksavan kuuden henkilön hirsihuvilan kaikilla herkuilla nyt 2000 bahtilla meille neljälle. Voila!

Tästähän seurasi luonnollisesti se, että laitoimme välittömästi vedet valumaan neljän henkilön kylpyammeeseen, popit soimaan, juomat viilenemään, kylpytakit ja chillausvaihteen päälle. Voi veljet, olipa sitten ehkä retein majoitus, missä on tullut näillä Aasian reissuilla majailtua. Taisi olla myös paikallisen Tescon myyjillä hymyssä pitelemistä, kun kurvasimme puolen yön aikaan kylpytakeissa aivan pokkana täydentämään jääkaapin varustelua…

Päivä 2. Chiang Dao – Chai Prakon

Seuraavana päivänä (late check outin jälkeen) lähdimme katsomaan Chiang Daon ehkä tärkeintä nähtävyyttä Tham Chiang Daoa (Chiang Dao -luolaa).

Chiang Daon luolassa

Tham Chiang Daoon sai oppaan sadalla bahtilla, joten sellainen otettiin. Tosin oppaamme englanninkielen taito rajoittui kivimuodostelmien nimeämiseen sekä minuutin välein toistettuun ”watch your head” -varoitteluun. Käyttämällä opaspalveluita ja oppaita tippaamalla mahdollistetaan kuitenkin toimeentuloa alueen asukkaille.

Luolan kiertämiseen opastelulla reitillä kului vajaa tunti. Luolassa oli upeita tippukivimuodostelmia, alttareita, Buddha-patsaita ja tietenkin lepakoita. Liikkuminen on suhteellisen helppoa, jyrkimmissä kohdin on portaita ja kontattavia osuuksia oli melko vähän. Oma taskulamppu on hyvä olla matkassa. Olisimme halunneet tsekkailla luolastoa myös hieman omatoimisesti, mutta tämä ei oppaan mukaan käynyt laatuun.

Chiang Dao -luola sijaitsee temppelialueella, jossa voi kierrellä luolavisiitin jälkeen. Alueen myyntikojuissa näytti olevan myytävänä monenmoista yrtti- ja rohdoskasvia. Tätä ei voi kutsua turistirysäksi; vierailumme aikaan niin luolassa kuin temppelialueellakaan ei näkynyt yhtään toista matkalaista. Muutama paikallinen voimisteli temppeliaukiolla ja jokunen munkki bongattiin temppelin siimeksestä.

Paitsi luolasta Chiang Daon alue on tunnettu kansallispuistosta, sen trekkailumahdollisuuksista ja maisemaa leimaavasta Chiang Dao vuoresta. Vuorella on korkeutta lähes 2200 metriä ja sen huipulle voi patikoida parissa päivässä. Alueella on kuulemma myös loistavat lintujen bongausmahdollisuudet. Harkitsimme hetken telttailua vuoren rinteellä yhden yön verran, mutta päädyimme sitten jatkamaan matkaa.

tham chiang dao
Chiang Daon luola on kooltaan kunnitoitusta herättävä.

Chai Prakonin ainoa länkkäri

Oli jo myöhä kun pääsimme lähtemään Chiang Daosta kohti pohjoista. Rankkasateiden saattelemana pysähdyimme illalliselle johonkin tienvarsiravintolaan. Selvisi, että olemme Chai Prakonissa. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat ja saimmekin erinomaista palvelua ja vielä erinomaisempaa ruokaa.

Kylän ainoa länkkäri soitettiin ensimmäisenä paikalle tulkkaamaan ja viihdyttämään meitä. Ystävälliset omistajat lopulta veivät meidät läheisen Fang -joen rannassa sijaitsevaan majataloon, josta otimme yhteisen huoneen 400 bahtin hintaan. Iltaohjelmaksi leikimme majapaikan koirien kanssa ja siemailimme hieman Hong Thongia.

Päivä 3. Chai Prakon – Tha Ton – Chiang Rai

Aamulla muiden vielä nukkuessa joogailin hieman joenrannan zenisissä maisemissa. Sitten jatkoimme matkaa yhä pohjoisemmaksi kohti Myanmarin rajaa. Matkalla poikkesimme kolmipäisen norsun temppelissä Chai Prakonissa tekemässä temppeliennusteet.

Tavoitteena oli saapua illaksi Chiang Raihin, mutta sitä ennen halusimme nähdä muita pohjoisen pikkukaupunkeja. Ajoimme läpi Fangin kaupungin, joka on ilmeisesti tunnetaan (kuten koko lähitienoo) Myanmarista salakuljetettujen huumeiden läpikulku- ja hustlauspaikkana. Fangista jatkoimme matkaa suoraan eteenpäin kunnes tulimme pieneen Tha Tonin rajakaupunkiin.

Leppoisa Tha Ton

Fiilispohjalta käännyimme Tha Tonin päätieltä jollekin pikkutielle päätyen joenrantaan, jonne jäimmekin chillaamaan. Siinä Kok -joen virtausta katsellessamme tuumimme, että pieni jokikruisailu olisi paikallaan. Ja kun näimme seuraavan veneen saapuvan pysäytimme sen ja kysyimme pääsisimmekö pienelle ajelulle. Puolen tunnin veneajelusta sovittiin yhteensä 300 bahtin hinta ja niinpä hyppäsimme kyytiin. Ensin ajeltiin aivan Myanmarin ja Thaimaan rajalle. Täällä maiden liput liehuivat joen yllä rajaa merkkaamassa.

Rajalta jatkettiin matkaa toiseen suuntaan. Nautimme maisemista, zuumailimme kukkulan päällä sijaitsevaa temppeliä ja katselimme lasten peuhaamista joessa. Paikoin rantaa reunustivat joen päälle viritetyt ravintolat ja baarit. Täältä olisi voinut vuokrata myös traktorinsisärenkaita tuubailuun. Tha Tonista kulkee myös päivittäin jokiveneitä Chiang Raihin.

Tha Tonin tunnelma oli rentouttavan pysähtynyt ja leppoisa. Kaikenlainen ajan- ja paikantaju tuntui menettävän täällä merkityksensä. Jämähdimme istumaan erään kaupan eteen useiksi tunneiksi ilman kiirettä mihinkään.

Harkitsimme hetken yöpymistä Tha Tonissa, mutta sitten päädyimme jatkamaan kuitenkin illaksi Chiang Raihin. Matkalla nautimme mielettömistä vuoristo- ja kahviplantaasimaisemista mutkittelevilla pikkuteillä. Pysähdyimme ennen Chiang Raita ainoastaan  Mae Chanin sairaalassa hakemassa vesikauhupistoksen apinahyökkäyksen kohteeksi joutuneelle reissutoverillemme. Reissaavalle sattuu…

tha-ton-thaimaa
Leppoisa Tha Ton on oiva paikka jämähtää omiin ajatuksiinsa.

Saapuminen Chiang Raihin

Illalla saavuimme Chiang Raihin. Majapaikan etsintä osoittautui yllättävän haasteellisiksi. Halusimme edullisen huoneen, johon me kaikki neljä mahtuisimme. Moista järjestelyä oli kuitenkin lähes mahdoton löytää, joten päätimme suunnata iltatorin ruokakojuille tankkaamaan lisäenergiaa etsintöihin. Kuvut täynnä jatkoimme majapaikan etsintää. Lopulta luovutimme ja menimme ihka oikeaan hotelliin: De Hugiin! Sieltä otimme neljälle henkilölle kahden hengen huoneen: 900 bahtia.

Illanviettoon päätimme lähteä suositeltuun Teepee -baariin. Liftasimme paikallisen nuoren miehen kyytiin ja etsimme tarmokkaasti Teepeetä puolisen tuntia. Baaria ei kuitenkaan löytynyt tai sitten paikka oli kiinni. Päädyimme lopulta pienelle baarikadulle, jonkin tyttöbaarin eteen nauttimaan muutamia drinkkejä.

Chiang Rain yöelämä vaikutti varsin rauhalliselta ja paikallisten tyttösten lisäksi ei juuri väkeä ollut liikkeellä. Palasimmekin suhteellisen ajoissa takaisin hotellille. Yöllä saimme huoneeseen puheluita ja lapun oven alta, jossa meitä kehotettiin maksamaan lisää huoneessa olevista ekstrahenkilöistä. Respan tytöt eivät olleet vissiin käsittäneet, että aiomme kaikki neljä punkata yhdessä huoneessa.

Päivä 4. Chiang Rai – Sop Ruak / Golden Triangle

Aamulla selvitimme huonesotkun ja hotellin manageri kävi pyytämässä anteeksi väärinymmärryksiä.

Mustaa ja valkoista

Sitten lähdimme ajamaan Chiang Rain ehkä tunnetuinta maamerkkiä, Valkoista temppeliä (Wat Rong Khun, White Temple), kohti. Hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva valkeutta ja kirkkautta säihkyvä temppeli ei olekaan mikään ihan perustemppeli. Temppelialueen patsaat, veistokset ja maalaukset edustavat kaikkea muuta kuin perinteistä temppelitaidetta. Voisikin sanoa, että Valkoinen temppeli on vuosikymmenten mittaan rakentunut yht. aikaa poliittis-symbolinen, hengellinen ja populaarikulttuurinen yhden taiteilijan elämäntyö. Projekti, joka ei tule ehkä koskaan valmiiksi. Itse temppeli oli melko pieni ja nopeasti katsottu, mutta ympäristön yksityiskohtien tutkiskeluun saikin jo kulumaan enemmän aikaa. Pääosin kaikki on täällä valkoista, paitsi WC:t jotka on maalattu kultavärein. (Huom. Vaikka toukokuun 2014 alun maanjäristys aiheutti melkoisia tuhoja temppelissä, niin suurin osa alueesta ja rakennuksista on jälleen auki yleisölle.)

Valkoiselta temppeliltä suuntasimme kontrastin vuoksi suoraan synkeämpään Black Houseen  (Baan Daam). Black House on Valkoisen temppelin suunnitelleen taiteilijan oppipojan hengentuotos ja niinikään jatkuva projekti. Black House muodostuu noin 40:stä tummanpuhuvasta rakennuksesta. Paikka on mielenkiintoinen – jopa hämmentävä – yhdistelmä taidenäyttelyä, temppeliä, antropologista ja eläintieteellistä installaatiota. Kantavana teemana ja taiteilijan inspiraationa ovat olleet eläinten taljat, nahat, luut ja kallot. Black Housen tutkiskeluun saa helposti kulumaan lähes pari tuntia. Myös Black House sijaitsee kaupungin ulkopuolella ja sinne pääsee parhaiten omalla autolla, skootterilla tai taksilla.

Kannattaa muuten ehdottomasti tsekata Black Housen kupeessa sijaitseva mitä mainioin jäätelökahvila. Varsinkin, jos satut paikalle klo 12–13 välillä, jolloin Black House on suljettu. Aika kuluu mukavasti, kun kahvilan neitokaiset maistattavat joka sorttia jäätelöä, joista voi sitten valita suosikkinsa.

Chiang Rai ei tehnyt meihin muuten oikeastaan juuri minkäänlaista vaikutusta, edellä mainittujen nähtävyyksien lisäksi. Itse asiassa kaikki retkikuntamme jäsenet olivat sitä mieltä, että tänne ei tarvitse tulla enää uudestaan. Hauskaa sikäli, että muutaman päivän päästä Chiang Raista lähdettyämme sain hotellistamme sähköpostia: ”Ms. You forgot your passport. Can you come and pick it up?” Mutta linja piti, enkä palannut enää Chiang Raihin. Passin sai onneksi takaisin muilla konstein, kun se lähetettiin hotellista Chiang Maihin.

chiang-rai-valkoinen temppeli
Valkoinen temppeli on Thaimaan erikoisimpia temppeleitä.

Kultainen kolmion oopiumimuseo

Chiang Raista ajoimme reilussa tunnissa Kultaiselle kolmiolle. Kultaiseksi kolmioksi kutsutaan Thaimaan, Myanmarin ja Laosin yhdistävää raja-aluetta. Seutu on saanut legendaarisen maineensa oopiuminviljelystä ja salakuljetuksesta. Kultaisen kolmion ydin ja turistikeskus on pieni Sop Ruakin kylä. Täällä voi ihailla kolmen valtion rajojen leikkauspistettä Mekong-joessa. Suuren Buddha-patsaan kupeesta löytyvät Golden Triangle -kyltit, joiden vierellä poseerataan pakolliset turistikuvat.

Rannasta voi vuokrata veneitä kuskeineen reilun tunnin veneajelua varten. Lisäksi on mahdollista tehdä veneretki ilman viisumia Laosin puolella olevalle saarelle muutamalla kymmenellä bahtilla tai koettaa pelionneaan Myanmarille kuuluvalla kasinosaarella.

Alueen oopiumhistoriaa valottaa kaksikin aiheeseen vihkiytynyttä museota. Sop Ruakin keskustassa sijaitseva House of Opium on näistä pienempi ja vaatimattomampi. Noin kilometrin matkan päässä keskustasta sijaitsee massiivinen Hall of Opium. Tämä Thaimaan kuningasperheen myötävaikutuksella rakennettu museo meidän oli nähtävä. Museo osoittautuikin melkoiseksi spektaakkeliksi. 200 bahtin pääsymaksulla pääsi kattavalle audiovisuaalisin tehostein höystetylle tutustumismatkalle oopiumin tuotannon, kaupan ja käytön historiaan. Kierros museossa oli sekä opetuksellinen että viihteellinen. Informaatiota tuli niin paljon, että sen sisäistäminen osoittautui jopa hieman haastavaksi. Museon repertuaariin kuului myös yleisesti huumeiden haitoista, salakuljetuksesta, huumerikollisuudesta ja muista lieveilmiöistä tiedottaminen. Museossa vieraillessamme olimme ainoat ihmiset siellä.

Aikaa Hall of Opiumin kiertämiseen olisi pitänyt varata vähintään kaksi tuntia. Tulimme reilu tunti ennen sulkemisaikaa ja jouduimme lopulta kiirehtimään ulos. Joka tapauksessa yksi vaikuttavimpia museoita missä olen käynyt. Ehkäpä jopa yksi Thaimaan mielenkiintoisimmista museoista?

Aktiivisen museo- ja temppelipäivän päätteeksi illastimme Mekongin rannassa ja päätimme jäädä Sop Ruakiin yöksi. Löysimme keskustan tuntumasta mukavan majatalon Golden Homen, josta bungalowtyyppisen huoneen sai 350 bahtilla. Iltapalaveri terassilla, yhdet bisset huiviin ja unta palloon.

thaimaa oopiumi museo
Pohjois-Thaimaa oli ennen oopiuminviljelyn keskuksia. Nyt lainsuojattomista ajoista muistuttaa komea museo.

Päivä 5. Sop Ruak – Mae Sai – Chiang Mai

Pohjois-Thaimaan merkittävin rajanylityspaikka Myanmariin ja pohjoisin kaupunki on Mae Sai. Lähdimme ajamaan rajaa kohden heti herättyämme. Sop Ruakista Mae Sain rajanylityspisteelle oli matkaa vain noin 25 kilometriä. Mae Saihin menimme lähinnä siksi, että erään seurueemme jäsenistä oli tehtävä visarun saadakseen pari viikkoa lisää oleskeluaikaa Thaimaassa. Sillä aikaa kun hän toimitti uutta leimaa passiin, me muut kävimme shoppailemassa läheisellä basaarityyppisellä torilla.

Mae Saista löytyykin monenmoista ostettavaa: vaatteita, kenkiä, koruja, kankaita, hedelmäviinejä, snäksyjä… Hinnat ovat edulliset ja valikoimat hieman toisenlaiset kuin vaikkapa Chiang Maissa. Pari tuntia vierähtikin nopeasti hankkiessamme tykötarpeita tulevaa Songkrania varten.

Tarkoituksenamme oli vielä vierailla Mae Sain lähellä sijaitsevassa Tham Luang -luolassa, mutta ajan vierähdettyä totesimme, että oli jo aika lähteä ajamaan takaisin kohti Chiang Maita ja palauttamaan autoa. Paluumatkan tulimme nopeampaa ja suorempaa reittiä kuin pohjoiseen päin mennessä. Reilussa neljässä tunnissa viiletimme Mae Saista takaisin Chiang Maihin. Palautimme auton ja aloimme valmistautua Songkran juhlallisuuksiin.

Kulkupelin vuokraus roadtripille – näin se käy!

Usean päivän reissussa auto on kätevä ja mukava kulkupeli. Meidän neljän hengen poppoon tavarat kulkeutuivat näppärästi peräkontissa, eivätkä sään vaihtelut juuri haitanneet, vaan poppi soi ja meininki oli katossa! Päiväreissuille voi moottoripyörä tai skootteri olla näppärämpi vaihtoehto. Valinta riippuu ihan ajotaidoista ja -haluista, mukavuustekijöistä, porukan koosta ja roudattavan tavaran määrästä.

Vasemmanpuolen liikenne ja  Thaimaan liikennekulttuuri ylipäätään vaativat toki myös hieman totuttelemista. Meidän tripillä miehet saivat hoitaa vuorovedolla ajohommat. Lue lisää autonvuokrauksesta Thaimaassa.

Reitillämme tiet olivat varsin hyvässä kunnossa ja paikoin pääsi ajelemaan 120–140 km:n tuntinopeutta. Mutkaisilla vuoristoteillä vauhti sitten syystäkin hiljeni ja keskityttiin nauttimaan maisemista. Mitään ongelmia emme tien päällä kohdanneet. Kaikki sujui verrattain smoothisti.

Henkilöautojen vuokrat Chiang Maissa näyttivät asettuvan haarukkaan 1200–3000 bahtia/ päivä. Saimme mielestämme hyvän diilin ja joustavaa palvelua Pop Carrent -vuokraamosta. Vuokrasimme uudenkarhean tilavan Hondan viideksi päiväksi 7000:lla bahtilla (n.160 euroa) . Vähän pienempi Toyota olisi irronnut 5000 bahtilla (n.115 euroa). Neljän hengen kesken jaettuna hinta ei tosiaan ollut paha. Hintaan sisältyi vakuutus, ja kuskina sai olla kuka vain. Vuokrasopimuksen allekirjoittajan tuli jättää passi vuokraamoon. Tarvittaessa voi pyytää mukaan passikopion. Hinnoista voi olla mahdollista hieman tinkiä tai saada parempi ja isompi auto pienemmän hinnalla. Rohkeasti kysymään!

Puhelimen Googlemaps -sovelluksella ja paikantimella pärjää roadtripillä ihan kivasti, ellei halua hankkia erillisiä karttoja/navigaattoria. Netistä googlaamalla, matkafoorumeilta tai opaskirjoista löytyy ylipäätään paljon tietoa roadtripin suunnittelemiseksi. Ja kysyvähän ei tieltä eksy, vaikka mutkia matkaan voikin tulla. Pitää siis muistaa, että thaimaalaisilta saatujen ajo-ohjeiden tai etäisyyksien tarkkuudet eivät vastaa ihan länsimaista käsitystä. Ja bensa-asemilla kannattaa muuten katsoa, että bensaa ihan oikeasti laitetaan tankkiin…

Thaimaalaisten ajotavasta ei aina tiedä, pitäisikö sille itkeä vai nauraa.

Jätä tilaa sattumalle ja seikkailulle!

Vaikka jonkinlainen raamit antava suunnitelma onkin hyvä tehdä ennen tien päälle ampaisemista, kokemus on osoittanut, että sattumalle, ajautumiselle ja eksymisille kannattaa antaa mahdollisuus. Ja usein parhaat seikkailut ja elämykset löytyvätkin aivan vahingossa. Aikatauluihin hirttäytyminen, liikaa suunniteltua ohjelmaa tai muita stressitekijöitä ei jätä tilaa nauttia vapauden ja seikkailun huumasta, jonka roadtrippailu parhaimmillaan tarjoaa. Joustava mieli ja hyvä porukka tekevät eksymisestäkin huippuelämyksen!

Suosittelen ehdottomasti omatoimista pidempää tai lyhempää roadtrippiä Thaimaassa. Just hit the road and have a time of your life!

Rosita Juurinen,

Thaimaan-ystävä, reppureissaaja ja osavuosioleskelija

LUE LISÄÄ ROSITAN KIRJOITUKSIA

Lue lisää Pohjois-Thaimaasta
Pohjois-Thaimaa
Chiang Mai
Pai
Chiang Rai
Mikä ihmeen Kultainen kolmio?
Autonvuokraus Thaimaassa

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here