Ko Phra Thong eli Kultaisen Buddhan saari on komea, vähän tunnettu saari Khao Lakista pohjoiseen. Nimensä saari on saanut vanhasta legendasta, jonka mukaan saarelle olisi haudattu kultainen Buddha-patsas.
Patsasta ei ole koskaan löydetty, sen sijaan saarella voi kohdata oikeita luonnonaarteita: saarella pesivät niin uhanalaiset merikilpikonnat kuin harvinaiset linnutkin.
Kukaan suomalainen tuskin tuntee saarta paremmin kuin Marjut Valtanen, jonka perustama Ekomatkaajat välittää luonnonsuojeluun erikoistuneita vapaaehtoistyöprojekteja.Ekomatkaajat sai alkunsa Ko Phra Thong -saarelta kilpikonniensuojeluprojektista, joka jatkuu edelleen.
Projektiin osallistuvat vapaaehtoiset muun muassa partioivat saaren rantoja kilpikonnanpesiä etsien ja tarkkailevat meressä ruokailevien kilpikonnien käyttäytymistä läheiseltä kukkulalta käsin. Lisäksi vapaaehtoiset tekevät monenlaista yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa.
Marjut Valtanen kertoo alla Ko Phra Thongin kilpikonnaprojektista ja siitä, kuinka lumoava paikka Ko Phra Thong on.
Marjut, miten päädyit Thaimaahan kilpikonnia suojelemaan?
”Löysin projektin 2006 netin kautta, kun etsin paikkoja, joissa voisin tehdä vapaaehtoistyötä puolen vuoden maailmanympärysmatkallani. Osallistuin projektiin vuoden 2007 alussa kaksi viikkoa. Ihastuin Ko Phra Thong -saareen ja kilpikonnaprojektiin ja tapasin mahtavia ihmisiä. Palasin projektiin vapaaehtoisena parina seuraavana vuonna, ja lopulta silloinen projektinvetäjä siirtyi toiseen hommaan ja minulle tarjottiin hänen tehtäviään.”
Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri kilpikonnien suojelusta?
”Alunperin kiinnostuin merikilpikonnista sukellusharrastuksen kautta. Ja kun vuonna 2006 mietin, millaista vapaaehtoistyötä haluaisin tehdä, tuntuivat konnaprojektit luontevilta. Niissä yhdistyivät uhanalaisten eläinten suojelu, lämmin ilmanala ja elämä meren rannalla kaukana turistihässäköistä.
Kun sitten opin enemmän merikilpikonnista ja niiden suojelun haasteista, halusin auttaa vielä enemmän kuin mihin omat resurssini antoivat mahdollisuuden, joten perustin Ekomatkaajat. Tavoitteena oli moninkertaistaa oma työ kilpikonnien suojelussa ja innostaa muita lähtemään vapaaehtoistyöhön ulkomaille.”
Miksi kilpikonnaprojekti on juuri Ko Phra Thong -saarella?
”Phra Thongin saari oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla tärkeä etelänbastardin kilpikonnan (Lepidochelys olivacea) pesintäalue. Pesiä oli silloin vielä satoja. Italialainen Monica Aureggi meni saarelle 1996 tutkimaan ja suojelemaan kilpikonnien pesintää ja alkoi ottaa projektiin avuksi vapaaehtoisia, mitä on jatkettu tähän päivään asti.
Merikilpikonnien tutkimus on pitkän ajan työtä, sillä muutoksia ja trendejä on vaikea nähdä kovin lyhyellä jaksolla, joten jatkuvuus on tärkeää. Kilpikonnat edelleen myös tarvitsevat suojelua, sillä harmittavan usein pesät edelleen ryövätään ja konnat hukkuvat verkkoihin ja muihin kalastusvälineisiin.”
Mitä muita tärkeitä kilpikonnien pesimisalueita on Thaimaassa?
”Muut saaret, joilla merikilpikonnia pesii, ovat joko kansallispuistoja tai Thaimaan laivaston aluetta. Tunnetuimpia meriluonnonpuistoja ovat Similanin ja Surinin saaret Andamaanienmeressä. Myös Phuketin Tai Muang -rannalla oli viime kaudella pari merinahkakilpikonnan pesää.”
Kuinka monta konnaa pesii Ko Phra Thongin rannoilla vuosittain?
”Konnia on vähän, mutta onneksi yksi konna voi pesiä 4–5 kertaa kaudessa. Nykyisin pesät ovat lähinnä liemikilpikonnan (Chelonia mydas) ja harvemmin etelänbastardin tai merinahkakilpikonnan (Dermochelys coriacea). Tällä kaudella (talvi 2013–2014) pesiä on toistaiseksi ollut seitsemän ja ne on todennäköisesti kahden kilpikonnanaaraan aikaansaamia.”
Ilmeisestikään ei ole lainkaan varmaa, että vapaaehtoisprojektiin osallistumalla näkee kilpikonnan pesimässä? Jos näin käy, mitä muita kokemuksia vapaaehtoistyössä saa?
”Thaimaan projektissa ei näe konnia pesimässä, koska tiimi ei partioi rantaa öisin. Phra Thongilla on partioitavaa rantaa 15 kilometriä ja pesiä on harvakseltaan, joten on aika epätodennäköistä, että näkisi pesinnän vaikka viettäisikin yön rannalla.
Konnia näkee parhaiten niiden käyttäytymisen seurantapaikalla. Vapaaehtoiset istuvat kahden tunnin seurantajakson ajan kukkulalla ja seuraavat pienelle alueelle tulevien konnien käyttäytymistä. Ne tulevat hengittämään merenpintaan, jolloin näkee konnan kokonaisuudessaan. Konnat ovat nuoria liemikilpikonnia ja karettikilpikonnia (Eretmochelys imbricata). Parhaimmillaan niitä näkee 2–3 kerralla. Takeita ei tietenkään ole, koska luontoa ei pysty kontrolloimaan. Toinen mahdollisuus nähdä konnia on silloin, kun poikaset syntyvät. Se on paras hetki koko projektissa.
Mutta tosiaan konnien näkeminen on vain osa kokemusta. Vapaaehtoiset pääsevät kokemaan myös paikallista elämää ihan eri tavalla kuin turistikohteissa. Kokemukset ja elämykset vaihtelevat niin paljon, etten halua luetella tiettyjä asioita, koska se antaisi ehkä vääriä odotuksia. Parasta on antaa jokaisen kokea paikka itse, mutta sen voin luvata, että projektin kokki tekee ihan mahtavaa ruokaa.”
Ko Phra Thong -saari on hyvin rauhallinen. Muistatko millaisia tuntemuksia saari herätti kun kävit siellä ensimmäisen kerran?
”Paikan kauneus hiljentää ja rauhoittaa mielen. Paikkaa jää kaipaamaan ja lähteminen on aina ollut todella vaikeaa. Vielä vuosienkin jälkeen joskus rantaa kävellessäni ajattelen, miten onnekas olen, kun saan tehdä töitä näin mahtavassa paikassa.”
Millainen saari on Ko Phra Thong eli miten kuvailisit saarta?
”Phra Thongin luonto yllättää monet. Saaren keskiosa on savannia, jota enää harvoin näkee Aasiassa: hiekkaa, pitkää ruohoa, makean veden lammikoita ja harvakseltaan puita. Ensi näkemältä saattaa ajatella, ettei siellä ole mitään, mutta harvinaisena ekosysteeminä se on hyvinkin mielenkiintoinen ja osaavan oppaan avulla avautuu ihan oma maailmansa.
Saari on litteä kuin pannukakku. Korkeimmat kohdat ovat noin 12 metriä korkeat kukkulat ihan saaren pohjoisosassa. Saaren itäosa on mangrove-metsää, jossa ei oikeastaan ole juurikaan kuivaa maata. Saaren länsi-osa on 15 kilometrin pituinen lähes autio ranta, jolla kilpikonnat pesivät.
Saarella on kolme hyvin erilaista kylää ja asukkaita on vajaat 300. Isoimman bungalow-paikan, Golden Buddha Beach Resortin, lisäksi pohjoisimman rannan läheisyydessä on pari muuta pientä bungalow-paikkaa ja turistit voivat majoittua myös kotimajoituksessa. Kaiken kaikkiaan turismi on saarella vielä vähäistä, ja siksi myös palveluja on vähän, mutta jonkin verran kuitenkin.”
Ko Phra Thong taitaa olla aikamoinen luonnonystävän paratiisi?
”Koh Phra Thongilla on paljon koskematonta luontoa, ja se on aivan kädenulottuvilla. Kun olen viettänyt saarella pitkiä aikoja, olen ollut joskus todella onnekas ja nähnyt eläimiä, joita ei juurikaan näe. Apinoita, varaaneja, perhosia, lintuja, makeanveden kilpikonnia, jalohirviä, delfiinejä ja muita mereneläviä näkee useammin, mutta merisaukon ja leopardikissan olen nähnyt ainoastaan kerran.
Projektissa on töissä myös tutkija Barry Bendell, jonka kanssa vapaaehtoiset pääsevät tutustumaan hyvin erikoiseen eläimistöön meriruohoalueella. Saaren lajisto on pitkälti vielä tutkimatta, joten sieltä saattaa löytyä vaikka mitä. Rannalla olen nähnyt usein eläinten jälkiä, jotka ovat jääneet mysteeriksi.”
Ilmeisesti saari on myös loistava paikka lintujen bongaamiseen?
”Kyllä vain. Itse en oikeastaan ole aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut lintujen bongauksesta, mutta Koh Phra Thongilla aloin listata lintuja, joita saarelta löytyy ja sitten pikkuhiljaa alkoi kiinnostaa, että mitä kaikkia lajeja saarella oikein on.
Koska iso osa ajasta menee projektin päätyöhön konnien parissa, on lista varmasti edelleen aika vajaa, vaikkakin siinä on jo toistasataa lajia.
Savannilla on aika helppo nähdä lintuja, kun ei ole näköesteitä, ja erilaiset ekosysteemit takaavat sen, että lajisto on kohtalaisen laaja. Saarella on tavattu myös harvinaisia lajeja, mutta itse en ole onnistunut niitä bongaamaan.”
Onko saari muuttunut vuosien varrella?
”Toistaiseksi hyvin vähän, mutta pikkuhiljaa tulee lisää bungalow-paikkoja. Vuosikaudet on huhuttu, että saareen vedettäisiin sähköt. Jos ja kun se tapahtuu, niin muutokset tulevat varmasti nopeassa tahdissa.”
Millaisille matkailijoille suosittelisit Ko Phra Thongia?
”Matkailijoille, jotka haluavat rauhallisen, luonnonläheisen paikan, jossa tutustua paikalliseen elämään ilman röyhelöitä. Ja tietysti niille, jotka ovat kiinnostuneet luonnonsuojelusta ja tutkimuksesta. Sellaisille, jotka haluavat diskonjytkettä ja jatkuvaa aktiviteettien ketjua, paikka ei välttämättä ole se oikea.”
Oletko käynyt naapurisaari Ko Ralla? Millainen paikka se on?
”Olen käynyt muutaman kerran Koh Ralla. Tarkistamme projektissa myös sen rannat mereltä käsin. Koh Ra on aivan Phra Thongin vastakohta. Korkeaa maastoa ja tiivistä sademetsää. Koh Ra Ecolodge on pieni bungalow-paikka saaren koillisessa nurkassa. Sieltä voi tehdä pieniä kiipeilyretkiä sisemmäs ja se on oivallinen paikka myös Surin-saarten snorklausretkelle suunnatessa.
Koh Ralla on paljon eri eläimiä kuin Koh Phra Thongilla – kissaeläimiä, kädellisiä, villisikoja, lintuja ja perhosia – ja kannattaakin yhdistää saaret samaan vierailuun, jos vain on aikaa.”
Jos haluaa osallistua projektiin, kuinka paljon etukäteen paikka pitää varata?
”Paikan voi varata vaikka viikon ennen aloitusta, kunhan projektissa vain on tilaa. Yleensä suosittelen varaamaan paikan 2–3 kk ennen projektiin tuloa, jotta saa vielä kohtuuhintaiset lennot. Isompien lomien aikaan kannattaa buukata 3–4 kk ennen.”
Kuinka pitkäksi aikaa kannattaisi vapaaehtoisena osallistua suojeluprojektiin?
”Jotta ehtii nähdä kaikki projektin osa-alueet, nähdä kilpikonnia ja tutustua myös paikkaan pintaraapaisua syvällisemmin, suosittelen vähintään kahden viikon osallistumista. Sitäkin pidempiaikainen osallistuminen sopii sellaisille, jotka haluavat kokemusta tutkimuksesta kenttäolosuhteissa.
Projektiin on kyllä osallistunut vapaaehtoisia myös vain viikoksi. Yksi viikko projektissa on kuitenkin hyvin lyhyt aika, eikä se oikeastaan riitä kuin pikaiseen tutustumiseen vapaaehtoistyöhön. Lapsiperheille viikon tutustuminen projektiin on usein juuri sopiva aika.”
Projekti sopii siis myös perheille? Miten lapset ovat viihtyneet hyvin rauhallisella saarella? Ja minkä ikäisen lapsen kanssa voi jo osallistua projektiin?
”Projekti sopii myös perheille, mutta toki se riippuu paljon lapsista. Jos lapset ovat kiinnostuneita luonnosta ja ovat tottuneet muihinkin kuin kotiolosuhteisiin, niin projektiin voi tulla kokeilemaan hieman erilaista lomaa. Kokemuksen perusteella noin 10-vuotias pystyy jo osallistumaan projektin tehtäviin suurimmalta osalta. Projektitehtävät ovat fyysisesti aika vaativia, joten kaikkien osallistujien tulee olla tottuneita liikkumaan.
Palaute lapsilta ja vanhemmilta on ollut todella hyvää. Tässä palautetta tänä talvena projektiin osallistuneelta perheeltä:”
”Olimme viikon ensin Khao Lakissa ja sitten viikon kilpikonnaprojektissa Phra Thongilla. Reissu oli odotusten mukainen kaikilta osin. Meidän perheelle olisi sopinut hyvin vaikka kaksi viikkoa saarella ilman alustavaa lomaviikkoa. Toimintatapa oli kuitenkin toimiva ensikertalaisille ja sopii varmasti monelle muulle hyvin. Kaikki toimi ja toteutui niin kuin pitikin enkä saa mieleeni yhtään negatiivista asiaa. projektissa oli sopivasti ’työtä’ ja vapaa-aikaa”, Ari Kukkola.
”Havainnoinnit oli ihan mukavia, kun näki kilpikonnia. Rantakävelyt oli raskaita. Ympäristö oli mukava. Ruoka oli aina tosi hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Henkilökunta oli mukavaa. Merilevätutkimus oli kanssa ihan mukavaa kun Barry tiesi kertoa paljon tietoa kaikista eläimistä mitä löydettiin. Vapaa-aikaa oli tarpeeksi”, Arttu Kukkola, 14 v.
Miten saarelle pääsee?
”Saareen kulkee päivittäinen lautta, mutta jotta löytää oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, pitää osata kysyä. Yleensä lautta lähtee Kuraburista kello 11, mutta nousuveden vaihtelut vaikuttavat aikaan. Laituri ei myöskään ole Kuraburin päälaituri (josta lähtevät veneet Surin-saarille) vaan toinen, jonne ei välttämättä löydä ilman paikallista kuskia.”
Kerrotko lopuksi jonkun erityisen hienon muiston Ko Phra Thongilta?
”Oi ei, mieleen tulee monta juttua seitsemän vuoden ajalta. Miten niistä voi valita vaan yhden? Luonto on tarjonnut niin monta yllätystä ja kokemusta. Kilpikonnan jälkien löytäminen rannalta ja poikasten lähteminen pesästä maailmalle ovat aina ihan mahtavia tilanteita. Kun poikaset kipittävät rantaa pitkin mereen, näkee ja tuntee työnsä tulokset.
Ja kun vapaaehtoiset antavat projektista hyvää palautetta ja sanovat ehdottomasti tekevänsä vastaavaa vielä tulevaisuudessakin, kokee tehneensä työnsä hyvin. Sillä fiiliksellä jaksaa tehdä tarvittavia pitkiä päiviä ja kestää niitä surullisempiakin ja harmittavia tilanteita, joita suojeluprojekteissa myös aina tulee eteen.”
Marjut Valtasen perustama Ekomatkaajat järjestää luonnonsuojelumatkoja Thaimaan lisäksi Tansaniaan ja Sansibarille, Karibialle sekä Brasiliaan. Ekomatkaajien sivuilta löytyy tarkempi kuvaus, mitä vapaaehtoistyö saarella pitää sisällään.
LUE LISÄÄ THAIMAAN PARHAISTA LUONTOKOHTEISTA
