Sihanoukville oli Kambodzhan-reissumme päätepiste ja rantalomaosuus koluttuamme ensin kolme päivää Angkorin temppeleitä ja vietettyämme toiset kolme päivää Phnom Penhissä. Odotuksemme olivat korkealla, sillä tiesimme kaupunkia reunustavan pitkät hiekkarannat.
Majoitukseksemme olimme varanneet Sokha Beach Resortin. Sokhalla on oma, yksityinen rantansa, jolle pääsevät vain asiakkaat. Juuri kauniin ja rauhaisan rantansa ansiosta Sokha Beach Resortia pidetään Sihanoukvillen parhaana.
Pari ensimmäistä päivää olikin todella mukava rentoutua ”omalla rannalla” päivänvarjon alla lukemassa ja välillä meressä uiskennellessa. Muutaman päivän jälkeen mieli alkoi kuitenkin kaivata tutustumaan lähiympäristöön.
Paljastui, että Sihanoukvillen rannat ovat kyllä pitkiä ja komeita, mutteivät enää lainkaan rauhallisia. Rannoilla oli paljon ravintoloita, rantabaareja ja tyrkyttelyssään hyvin aggressiivisia kaupustelijoita. Tarjolla oli rihkamaa, rantavaatetta ja jalkahoitoja. Ja lisää hotelleja näytettiin rakennettavan koko ajan.
Rantoja kiertämässä
Osittain rannat olivat hienoa, valkoista hiekkaa, mutta joukkoon mahtui myös kivikkoisia kohtia. Turisteja oli monenlaisia: hippejä, reppureissaajia ja varttuneempaa väkeä. Silmiin pistävää oli sen sijaan se, että lapsiperheet puuttuivat. Heitä kun ovat Thaimaan rannat pullollaan.
Rantoja on molemmin puolin Sihanoukvillen kaupunkia. Keskustan eteläpuolella sijaitsevat vierekkäiset Serendipity- ja Ochheuteal-rannat muodostavat yhdessä Sihanoukvillen pisimmän ja suosituimman biitsin. Meno oli kuin Baleaareilla 1980-luvulla kaikkine mahdollisine vesi- ja ranta-aktiviteetteineen. Serendipityllä oli lähes rantaan saakka rakennettu hotelleja sekä muita majoitusmahdollisuuksia. Ochheutealilla oli puolestaan rantatuoleja auringonvarjoineen ja ritirinnan erilaisia ruoan myyntikojuja sekä rantabaareja. Tarjolla oli niin khmer- kuin länsiruokaakin.
Näiden suosituimpien rantojen pohjoispuolella on yksityinen Sokha Beach ja eteläpuolella Otres Beach, joka on Sihanoukvillen rauhallisimpia rantoja. Tosin Otresillakin oli jo tusinan verran majataloja ja sekalainen kokoelma sekä ruokakojuja että auringonvarjoja. Ranta tulee varmasti entisestään vilkastumaan, sillä perille on jokunen aika sitten rakennettu uusi tie ja vedetty sähköt.
Keskustan pohjoispuolella sijaitseva Independence Beach on saanut nimensä samannimiseltä funkkishenkiseltä hotellilta, joka oli pitkään rannan ainoa. Independence Beach olikin edelleen hyvin rauhallinen, mutta tilanne tulee muuttumaan, sillä rannalle on nousemassa uusi suuri hotellihanke.
Victory Beach on vilkas ranta, jossa on tarjolla paljon ranta-aktiviteetteja kajakeista surffaukseen. Aivan rannan tuntumassa on myös kaksi kasinoa sekä mereneläviä tarjoavia ravintoloita. Victory Beachin yläpuolella kohoaa ”The Hill”, kukkula, jonka romuluisen mökkikylän näyttivät jakavan keskenään reppureissaajat ja seksituristit.
Samalla puolella kaupunkia Victory Beachin kanssa on myös mäntypuinen Hawaii Beach, jolta voi vuokrata veneen kuljettamaan lähisaarille.
Kaupustelijoita riesaksi asti
Kaikkia rantoja yhdisti se, että hieman toisella kymmenellä olevat lapset yrittivät myydä kaikkea mahdollista turistikrääsää sekä tarjosivat käsi- ja jalkahoitoja. Sivusta seuranneena 10 dollarin hinta tuntui todella kovalta hinnalta työn jälkeen nähden.
Lisäksi erityisesti kaupungin keskustan lähituntuman rannoilla kierteli auringonottotuolien ja baaripöytien välissä hyvin monenlaisia kerjäläisiä, joista säälittävimmät olivat luonnollisesti raajansa miinoihin menettäneitä.
Ikävä sanoa, mutta kun pari päivää oli katsellut tätä yleisten rantojen menoa, oli mukava paeta Sokhan yksityisrannan suojiin ja olla nauttivinaan auringosta, merestä ja lomasta. Omatunto tosin jonkin verran muistutteli, millaista siellä kilometrin päässä todellisessa maailmassa oli.
Kävelevät pankkiautomaatit
Viikon rantalomaosuutemme aikana tuli hyvin selväksi, että turisti on Sihanoukvillessa kävelevä Otto-automaatti. Aina astuessamme ulos hotellimme ovesta hotellin henkilökunta muistutti, että jos emme todella tarvitse kameraa ja laukkua mukaamme, ne kannattaisi jättää hotelliin ja ottaa vain vähän rahaa taskuihin.
Portieeri kehotti käyttämään vain niitä tuktukeja, jotka ovat tehneet hotellin kanssa sopimuksen, että saavat tulla hotellialueen sisäpuolelle. Nämä tuktukit maksoivat dollarin enemmän, mutta portieerin sanoin: ”Voitte olla varmoja, että he myös tuovat teidät takaisin, sillä kun te astutte hotellin portista kadulle, te olette käveleviä raha-automaatteja.”
Varoittelut tuntuivat aluksi ylimoitetuilta, mutta kun sitten otimme tavallisen tuktukin, jäi se myös viimeiseksi kerraksi. Neuvottelimme hinnan Sihanoukvillen nähtävyyskierrokselle ja kuljettajamme veikin meitä ympäri kylää ja kaikki oli oikein hienosti, kunnes yllättäen hän alkoi suunnata kulkunsa kohden hyvin syrjäistä ”pohjoisrantaa”.
Ihmettelimme hänelle, että minne hän meitä vie, ja kuski vain vastasi, että sightseeing sightseeing. Suuntasimme kohti kalastajasataman slummikylää. Vauhti hiljeni ja tuk tukin ympärille alkoi kerääntyä hyvin epämääräisen näköistä porukkaa.
Onneksi matkaseuranani oli mieheni ja nuori, aikuinen poikamme, molemmat melko isokokoisia. He hieman korottivat ääntään ja niinpä tuktuk käännettiin takaisin tulosuuntaansa.
Hotellille palatessamme kiersimme vielä katsomassa kylän ihmetystä eli vanhaa Tupolev-konetta, jossa venäläisperhe piti ravintolaa. Samalla perheellä on myös yökerho ja käärmeravintola, jossa on lasipöytien alla mitä erilaisempia eläviä käärmeitä. Perheellä on myös yksityissaari kaupungin edustalla. Saarella on hotelli, jonne sinne pääsee vain kutsusta. Saarta vartioi useampi aseistettu vartija.
Ei jäänyt ikävä Sihanoukvilleen
Sihanoukville herätti ristiriitaisia ajatuksia. Se oli paljon kehittymättömämpi, mitä odotimme, mutta näkyvissä oli, että kehitys tulee olemaan nopeata eikä välttämättä järin hyvin suunniteltua. Lisäksi rantakohteen asukkaisiin kuuluivat hyvin näkyvästi kerjäläiset, lapsityöläiset, katulapset ja seksityöläiset. Tunnelma Thaimaan puolella rajaa on paljon siistimpi.
Varsinaisesti Sihanoukvillessa ei tarvitse pelätä, mutta pitää olla tarkempi kuin Thaimaan rantakohteissa etenkin pimeällä eikä kuljettaa kaikkia rahojaan mukanaan. Koska katuvalaistusta ei ole nimeksikään, pimeällä ei kannata kulkea jalan. Ryöstöjen kerrottiin olevan yleisiä.
Jos Sihanoukvillen kokemus pitäisi jotenkin summata, niin sanoisin, että olihan siellä mielenkiintoista käydä, mutta varsinaisesti ikävä ei jäänyt.
Jos haluaa nauttia kambodzhalaisesta rantalomailusta parhaimmillaan, kannattaakin suunnata Sihanoukvillesta Koh Rongille, joka on todellinen paratiisisaari – ainakin vielä.
Matka
Sihanoukvilleen on hyvät bussiyhteydet Kambodzhan pääkaupungista Phnom Penhistä, josta matka kestää kolmesta tunnista ylöspäin bussista riippuen. Tie on hyvässä kunnossa.
Cambodia Angkor Air on lentänyt Sihanoukvillestä suoraan Siem Reapiin (Angkorin temppeleille). Sihanoukvillen lentokenttä on 17 kilometriä kaupungista itään.
Minibusseilla pääsee myös Thaimaan Koh Changille ja toisinpäin.
Artikkelin on kirjoittanut MinneThaimaassa-sivuston avustaja Saritta Duhamel, jolla on 10 vuoden kokemus matkailusta Thaimaassa ja lähiseuduilla.
LUE KAIKKI SARITTAN ARTIKKELIT
Lue lisää Kambodzhasta:
– Angkorin temppelit
– Phnom Penh
– Ko Rong – Kambodzhan saariparatiisi
