Doi Inthanonin kansallispuisto sijaitsee vajaan parin tunnin ajomatkan päässä Chiang Maista. Kansallispuisto onkin ihanteellinen kohde päivän tai parin retkeä ajatellen.
Doi Inthanon osuu myös legendaarisen Mae Hong Son -loopin varrelle. Mutkikas ja maisemiltaan kaunis road trip vie Chiang Maista Burman rajalle Mae Hong Songiin ja Pain kautta takaisin.
Doi Inthanonin monipuoliseen tarjontaan tutustumiseen kannattaa varata ainakin päivä. Doi Inthanon on yli 400 neliökilometrin kokoinen kansallispuistoalue, joka on tunnettu lukuisista vesiputouksistaan, kuninkaallisista chedeistä eli temppelitorneista ja etenkin siitä, että Inthanon vuorella sijaitsee Thaimaan korkein kohta: vuoren huippu kurottaa 2565 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Doi Inthanoniin järjestetään Chiang Maista monenlaisia valmisretkiä, mutta itsenäinen reissaaja voi lähteä tutkimaan aluetta myös omin päin.
Päätimme lähteä liikkeelle omatoimisesti ja ajatuksella, että retkellä ollaan päivä, ehkä kaksi. Mopon vuokrauksen jälkeen lähdimme huristelemaan lentokentän ohivievää tietä 108 pitkin, jolle pääsee näppärästi liittymään Chiang Main vanhan kaupungin etelälaidalta.
Tie 108 on tasaista ja tylsähköä valtatietä, jota ajetaan noin 60 kilometriä. Chom Thongissa käännytään tie 1009:lle, Doi Inthanonin opasteiden mukaisesti. Heti tielle 1009 kääntymisen jälkeen muuttuu ajaminen silkaksi iloksi. Liikenne loppuu, ja edessä häämöttää Doi Inthanon -vuori.
Kansallispuistoon saapuminen ja vesiputous Mae Klang
Ennen kansallispuiston porteille saapumista tapasimme tien varressa amerikkalaisen miehen, joka kehotti ajamaan varovasti. Hänen mukaansa kansallispuiston läpi vievällä tiellä kuolee väkeä lähes päivittäin varomattoman ajotavan vuoksi. Hän varoitti myös sateesta, jota tuli kuulemma päivittäin näin sadekauden alla.
Varoitukset vastaanotettuamme ja muutaman kilometrin ajettuamme saavuimme kansallispuiston ensimmäiselle checkpointille ja Mae Klang -vesiputoukselle. Saimme heti seuraa vuoristolaisista, jotka jauhoivat hampaat tummina betelähkinämälliä ja möivät käsikoruja. Teimme kaupat: kaksi bahtia, kaksi korua.
Kansallispuistomaksu on 300 bahtia, lippu kannattaa säilyttää, sillä sitä tarkastetaan eri tarkastuspisteillä.
Tämä ensimmäinen putous ja sen alajuoksu piknik-alueineen, tuubailumahdollisuuksineen ja ravitsemuspalveluineen näyttivät vetävän erityisesti paikallisia perheitä. Piknik-alueelle tullakseen ei tarvitse lunastaa kansallispuistomaksua, mutta jos haluaa nähdä putouksen koko komeudessaan, pitää mennä alueelle, jonne pääsee vain lipulla.
Putous on varsin näyttävä, eikä paikalla ollut tällä kertaa muita kuin pari aasialaista herraa kuvaamassa.
Vesiputous Watchirathan
Mae Klangilta palasimme takaisin 1009-tielle ja jatkoimme syvemmälle kansallispuiston alueelle. Nyt olimme selvästi saapuneet vuoristoon ja tie mutkitteli läpi hienojen maisemien.
Ajoimme epähuomiossa visitor centerin ohi, josta meidän oli tarkoitus käydä vähän kyselemässä infoa alueesta kuten parhaista putouksista ja majoituspaikoista.
Etenimme nyt sitten sillä meiningillä, että seurasimme opasteita tien vierellä ja kävimme katsomassa niitä nähtävyyksiä, mitä eteen tupsahti.
Seuraavaksi saavuimme Watchirathan-putoukselle. Tämä oli selvästi yksi tärkeimmistä putouksista, sillä parkkipaikalla oli minibusseja ja putouksella parveili ainakin pari–kolmekymmentä ihmistä.
Watchirathan olikin yksi suurimmista ja näyttävimmistä vesiputouksista, joita olen Thaimaassa nähnyt. Veden pauhaavaa voimaa katseli ihan lumoutuneena.
Näissä putouksissa ei todellakaan uida, siinä mittaluokassa jo liikutaan. Ilma oli todella kuuma, joten Watchirathanilta mielellään jatkoi matkaa ylemmäs vuoristoon, kohti viilenevää ilmanalaa.
Vesiputous Siribhum
Lyhyen ajomatkan päässä sijaitsi seuraava vesiputous: Siribhum. Tätä putousta ihaillaan puiselta patiolta, jonne vievät puuportaat.
Putous ei ole niin mahtipontinen kuin edellinen (Watchirathan) mutta katsomisen arvoinen. Tämä ei taida kuulua valmismatkojen ohjelmaan, sillä paikalla ei ollut muita ihmisiä.
Khun Klang -kylä ja vesiputous Siriphum
Matka jatkui, ja seuraavaksi oikealla puolellamme avautui näkymä Khun Klangin kylään kasvihuoneineen ja riisipeltoineen. Ajoimme kylän halki päämääränä saapua Siriphumin putoukselle.
Kylällä sijaitsee myös Royal agricultural project eli kuninkaan käynnistämä viljelystoimintojen kehityshanke. Tällaisilla hankkeilla on tuettu esimerkiksi oopiumin viljelystä luopumista ja uusien korvaavien hyötykasvien löytämistä. Alueella viljellään nykyisin muun muassa kahvia, riisiä ja erilaisia kukkia.
Korkealta vuorenrinteeltä putoavan veden näkee jo kaukaa, huh huh, nyt on kyse todella korkeasta putouksesta. Siriphum-vesiputoukselle on 20 bahtin pääsymaksu. Se johtunee ilmeisesti viehättävästä, vehreästä puutarhasta, joka putouksen alajuoksun ympärille on rakennettu.
Sademetsämäisen puutarha -alueen läpi kävellessä voi vain huokailla: onpa kaunista. Ja hiljaista. Täälläkään ei ollut ketään muita. Pieniä siltoja on rakennettu virtauspaikkojen yli sekä penkkejä istahtamista varten. Todella viehättävää.
Putouksen juurelle tultaessa putouksen voi nähdä vain osittain. Koko komeuden, jossa vesi kuohuu varmaan miltei sadasta metristä alaspäin, näkee peruuttamalla hieman takaisinpäin.
Ilma oli edelleen niin kuuma, että vilvoittelimme putouksen viileällä vedellä. Täällä olisi ollut mukava viivähtää pidempäänkin, vaikkapa eväiden kera. Matka kuitenkin jatkui kohti vuoren korkeinta huippua sekä kuninkaallisia chedejä.
Chedit ja ilmastonmuutos
Vähitellen myös ilma alkoi viilentyä. Talvikuukausina, joulu–helmikuussa, Doi Inthanonin huipulla saattaa olla lämpötila molemmin puolin nollaa. Huipulla vallitsevaa ilmastoa voikin kuvailla varsin skandinaaviseksi. Nytkin oli hupparille tarvetta, vaikka vasta äsken hikoiltiin trooppisessa pätsissä.
Maisemat kävivät yhä hulppeammiksi ylöspäin ajettaessa. Kasvillisuus oli yllättäen paljon vehreämpää kuin esimerkiksi Chiang Mai – Pai – Mae Hong Son -akselilla, missä ajelimme paria viikkoa aiemmin.
Doi Inthanonin rinteillä on lukuisia erilaisia kasvillisuusalueita ja metsätyyppejä. Osa alueen kasveista ja eläimistä on uhanalaisia tai hyvin harvinaisia muualla Thaimaassa ja osin koko maailmassa. Lintubongarille kansallispuistossa on paljon tiirailtavaa: vuorella on bongattu jopa 385 eri lintulajia.
Ainoa murheenkryynimme oli aamukiireessä guesthousen naapurista vuokrattu, ehkä jo jokusen kilometrin nähnyt mopo (125 cc), joka ei tahtonut jaksaa puskea kaksi päällä mäkiä ylös. Köröttelemme noin 15–20 kilometrin tuntivauhtia, kun saavuimme Phra Mahathatille, missä sijaitsevat arvostetut kuninkaalliset chedit eli buddhistiset temppelitornimonumentit. Tänne oli jälleen ostettava oma pääsylippunsa, 40 bahtia.
Monumentit on rakennettu vuosina 1987 ja 1992 Thaimaan kuningasparin 60-vuotispäivien kunniaksi. Tornien ympärille on rakennettu puutarha-alueita ja kauniita istutuksia, joilta voi ihailla eri puolille avautuvia maisemia.
Nyt oltiin jo melko korkealla, ja näkymät olisivat olleet varmasti silmää hiveleviä, jos ilma olisi ollut kirkkaampi. Tosin chedien luona ilmeisesti usein maisema kietoutuu usvaan.
Alueella oli myös kahvila ja kauppa, jotka eivät tosin olleet auki vierailumme aikaan. Lähtökohtaisesti kansallispuiston alueella tärkeimpien nähtävyyksien luona on kuitenkin aina joitakin ruoka- ja juomakojuja välitankkaustarpeita varten. Tien varrella on myös hedelmäkojuja.
Doi Inthanon -vuoren valloitus
Chedeiltä ei pitänyt olla enää pitkä matka vuoren huipulle. Tosin alkoi ihmetyttää, kun mitään opasteita korkeimmalle kohdalle ei vähään aikaan näkynyt. Ajoimme armeijan tukikohdan ohi, ja edelleen mopomme jaksoi hädin tuskin kiskoa meitä seuraavan mäen päälle.
Aloimme jo arvella, että noinkohan se korkein kohta nyt vaan tuli ohitettua, mutta kyllähän sitä nyt jotain kylttiä olla pitäisi. Jatkoimme kuitenkin epäilyistä huolimatta yhä eteenpäin. Lopulta saavuimme parkkipaikalle ja armeijan tutka-asemalle, jonne tie 1009 päättyi. Kansallispuiston porteilta matkaa tänne oli kertynyt noin 20 kilometriä.
Parkkipaikan nurkalta lähtivät portaat summitille eli vuoren ja koko Thaimaan korkeimmalle kohdalle. Sinne siis. Lyhyen askelluksen päätteeksi saavuimmekin puukyltille, jossa luki ”Thailands highest point – 2565 m”. Asiaankuuluvat kuvat räpsittyämme jatkoimme vielä ylöspäin pienelle pyhäkölle, jossa thaimaalainen seurue sytytteli suitsukkeitaan, joten annoimme heille rauhan ja päätimme palata alas.
Pyhäkköön on sijoitettu Chiang Main viimeisen kuninkaan tuhkat, ajalta ennen kuin Chiang Mai liitettiin Siamiin, nykyiseen Thaimaahan.
Viehättävä luontopolku Ang Ka
Kello alkoi lähennellä viittä iltapäivällä, ja vielä ehtisi käydä koluamassa lyhyen luontopolun: Ang Ka -trailin. Mutta sitäkään ei ollut merkattu pieneen opaslehtiseen, jonka saimme kansallispuiston lipunmyynnistä. Eikä polun opaskylttejäkään ollut ajellessa osunut silmiin.
Onneksi lähellä oli turisti-infomökki, josta meidät viittilöidään tien toiselle puolen, ja siinähän se Ang Ka -trailin kyltti heti jo olikin.
Ang Ka -trail on erityinen noin 400 metrin mittainen laudoitettu puusilta-kävelyreitti läpi soisen metsikön. Puut muuttuivat trailille astuessamme sammaleisiksi ja naavaisiksi kuin olisimme astuneet johonkin toiseen maailmaan.
Ilma oli kosteaa ja puhdasta, kerrassaan ilo hengittää.
Metsän tunnelma oli todella rauhoittava, eikä muitakaan ihmisiä näkynyt. Puurakenteisten käytävien varrella oli opastetauluja, jotka esittelivät alueen ekosysteemiä, kasveja ja eläimiä. Aivan samanlaista ekosysteemiä ei ilmeisesti löydy mistään muualta maailmasta.
Toinen lähellä sijaitseva pidempi trekkausreitti on Kew Mae Pan. Tämä 2,8 kilometrin mittainen reitti kulkee mäkisemmässä maastossa, ikivihreissä metsä ja -nurmimaisemissa, mutta vaatisi noin puolisentoista tuntia aikaa kävellä läpi, joten jätimme sen väliin.
Hotellit ja majoitus Doi Inthanon -vuorella
Kello alkoi lähestyä kuutta. Ajellessamme olimme silmäilleet majoitusmahdollisuuksia kansallispuiston alueella. Niitä näytti löytyvän telttailumahdollisuuksista ja heimokyläläisten home stay -paikoista useamman tuhannen bahtin bungalow -majoituksiin. Infoa saa visitor centeristä ja seuraamalla tien varren kylttejä.
Valmismatkoilla yöpyminen on usein järjestetty vuoristoheimojen home stay -paikkoihin, mikä olisi ollut varsin mielenkiintoinen yöpymisvaihtoehto. Kansallispuiston alueella on erityisesti Karen -heimon ja Hmong -heimon asutusta.
Doi Inthanonilta ei ole myöskään pitkä matka Mae Chaeniin, mikä on järkevä ratkaisu, jos on jatkamassa matkaa eteenpäin Mae Hong Sonin suuntaan. Mae Chaenissa on useita mukavia majataloja.
Majoitusmahdollisuuksia on lisäksi kansallispuiston ulkopuolella Chom Thongia lähestyttäessä, takaisin Chiang Main suuntaan lähdettäessä.
Katso tarjoukset Doi Inthanonin alueen hotelleihin.
Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että olimme nyt useimmat alueen nähtävyydet kolunneet, ja päädymmekin ajamaan yöksi takaisin Chiang Maihin. Ensin kuitenkin pysähdyimme porttien ulkopuolella olevalle kyläkaupalle ja nautimme kylmät Changit. Olihan sentään vappuaatto!
Jouduimme hyväksymään, että näkemättä jäivät alueen korkein vesiputous Mae Ya, joka oli hieman syrjässä, noin 15 kilometrin kiertolenkin päässä, kansallispuiston päätieltä sekä Brichinda-luola, kohteet, jotka molemmat olisvat varmasti olleet näkemisen arvoisia.
Doi Inthanon -retken kustannukset ja muuta suunnittelussa huomioitavaa
Omatoimireissun hyvänä puolena on, että voi kulkea täysin oman aikataulunsa mukaan ja viettää aikaa niissä kohteissa, joissa itse viihtyy. Toisaalta, jos valmismatkalle sattuu osumaan hyvä opas, kohteista voi saada enemmän irti.
Huonona puolena omatoimisuudessa oli melko puuduttava 60 kilometrin skootterimatka Chiang Maista Chom Thongiin. Isompi pyörä olisi hyvä valinta, ellei sitten vuokraa ihan autoa. Matkaa kertyy reissulta yhteensä kuitenkin noin 160 kilometriä.
Yhdeltä hengeltä päivän reissu Doi Inthanon kansallispuistoon pääsymaksuineen, moponvuokrineen ja bensoineen maksoi noin 550 bahtia, johon sitten päälle vielä ruuat ja juomat. Valmismatkat näyttävät ohjelmasta ja ryhmäkoosta riippuen maksavan noin 1500-5000 bahtia per henkilö.
Sesongin aikaan, viileällä kaudella (joulu-helmikuussa) kannattaa varautua kylmään ilmaan ja isompaan turistimäärään.
Summasummarum: Doi Inthanon on epäilemättä yksi Thaimaan monipuolisimpia luontokohteita ja todellakin päivän tai kahden mittaisen visiitin arvoinen.
Rosita Juurinen
LUE LISÄÄ ROSITAN KIRJOITUKSIA THAIMAASTA
TUTUSTU ROSITAN OMAAN BLOGIIN MATKAOPAS VAPAUTEEN
